Sara Strömberg: Saalis

 

Kuva ei jättänyt häntä rauhaan, se hiipi hänen sisäänsä öisin, saapui sydämenlyöntien ja hengenvetojen myötä. Samoin teki kysymys: katosiko Marit ennen niitä minuutteja vai niiden jälkeen?

Ruotsalaisen Sara Strömbergin kolmas dekkari Saalis jatkaa palkittua Vera Bergström-rikosromaanisarjaa yhtä jännittävällä tavalla. Vera on melkein kuusikymppinen toimittaja, joka tällä kertaa tutki Pohjois-Ruotsin tunturialueella tapahtunutta vanhaa perhesurmaa. Onneksi Vera sai tutkimukseen vauhtia poliisienkin puolesta, ja melkein kolmekymmentä vuotta kateissa ollut Maritkin löytyi lopulta, mutta siitä voit lukea enemmän kirjan runsailta sivuilta.

Frank ei vain osannut keskittyä. Tuon tuostakin hänen katseensa osui ikkunaan aivan kuin hän olisi odottanut, että Louise seisoisi siellä pimeässä puiden välissä katsomassa häntä.

Oli menossa vuosi 1995, ja nuori perheenisä Frank yritti selvitä taloudellisista ongelmistaan tekemällä mahdollisimman paljon töitä. Nuori perhe oli joutunut kokemaan sairautta ja työttömyyttä, ja vanha talokin vaati korjausrahaa. Sitten ikävyyksiä kehittyi Frankin vanhan seurustelukumppanin taholta. 

Mitä parkkipaikalla tapahtuikaan ennen kuin hän haki kiikarin, se oli jäänyt häneltä näkemättä. Sydän takoi nopeasti. Tämä ei ehkä ollut enää turvallinen ympäristö hänelle ja Sammylle.

Roya oli yksinhuoltaja, joka oli kasvattanut poikansa aikuiseksi Tukholmassa. Poika oli eronnut avovaimostaan, ja oli muuttanut takaisin äitinsä luokse asumaan. Royan huoli pojasta kasvoi päivä päivältä, sillä alue missä he elivät, oli todella levoton. Roya pelkäsi huumeita ja rikollisuutta. Hän pelkäsi, että poika joutuu mukaan rikollisuuteen, sillä pojan isä oli ollut väkivaltainen rikollinen, ja oli sitä ehkä edelleen. Ahdistus ja pelko kasvoivat päivä päivältä suuremmiksi.

Voin kertoa sinulle, että murhapaikan dna on peräisin verestä, jota oli talon eteisestä löytyneissä rikkonaisissa lasinpalasissa. Mutta sitä sinä et ole kuullut minulta, muista se.

Sara Strömberg kuljetti Saaliin juonia koukuttavasti yhteen. Veralla vain oli kiire, sillä hän oli taipuvainen paneutumaan tutkimiinsa juttuihin pieteetillä, pikkutarkasti, eikä mikään muu asia kiinnostanut samalla hetkellä. Vera siis unohti miesystävänsä, kotityönsä, talvirenkaiden vaihtamisen, syömisen, nukkumisen jne., kun hän halusi selvittää alueen pahimman rikostapahtuman.

Sara Strömbergin Saalis eteni tunturimaisemien hiljaisuudessa.  

 

Sara Strömberg, Saalis *****

Suom. Pekka Tuomisto *****

S & S 2026

s. 491

Skinn 2024

Rikosromaani

Vera Bergström-sarjan 3. osa

Pohjois-Ruotsi 

 

Sara Strömberg: Hakkuu 

 

Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän

 

Me olemme kolme ystävystä. Meidän nimemme ovat Kissa, Koira ja Näätä.

Tomi Kontion Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän voitti vuoden 2025 lasten ja nuorten Finlandia-kirjallisuuspalkinnon. Kirja kuuluu Koira nimeltään Kissa-sarjaan, jossa on aiemmin ilmestynyt viisi kirjaa. Sarjan ihanan kuvituksen on tehnyt Elina Warsta.  Kaikki kirjat ovat ihanan tunteellisia ja täynnä pakahduttavan hienoja ja tärkeitä asioita.

Menemme paikkaan, jossa se Näätä, jonka tunnette, syntyi. Paikkaan, jossa ymmärsin, että vaikka minulla ei ole mitään, on minulla silti pohjattomasti rikkautta, kun annan vähänkin toisille.

Kirja kertoi kuolemasta ja surusta ja rakkaudesta hyvin lohdullisesti. Voin hyvin kuvitella, miten kirjan kertomus herättää lasten mielikuvituksen. Kuolemasta on kuitenkin hyvä puhua lasten kanssa. Kuolema voi tulla meille jokaiselle. Kun olin toisella luokalla koulussa, luokkakaverimme hukkui, ja koko luokka osallistui hautajaisiin. Muistan hyvin elävästi kohteliaan pojan ja varsinkin joulukortin, minkä sain häneltä.

Rakas ystäväni, hyvästelen sinut nyt, juuri nyt, kun tulet luokseni. Niin kuin hyvästelen puheeni ja sanani. 

Voimme rakastaa heitä, jotka ovat kuolleet, aina sydämissämme. Surun voima, ankaruus  ja musertavuus antaa lopulta periksi. Suruun auttaa aika ja se rakkaus. 

Tomi Kontion lastenkirja Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän on ihana tunnekirja.

 

Tomi Kontio, Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän 💜💜💜💜💜

Kuvitus Elina Warsta 💛💛💛💛💛

Teos 2025

s. 111

Lastenkirja

Lasten ja nuorten Finlandia-kirjallisuuspalkinto 2025

 

Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa ja joulun ihme 

Raija Oranen: Kreivin aikaan

 

Vähän juhannusmarkkinoiden jälkeen, suloisenkuumana lauantai-iltapäivänä Kaija Valpurintytär Keränen seisoi puolisääreen kosken suvantomutkassa, siinä kohdassa johon oli rakennettu pyykkäreille laituri, ja piteli kiinni lakanasta jota virta kiskoi ja mutristeli. Aurinko paahtoi jo takaviistosta lännen puolelta ja sai veden välkkymään sokaisevasti.

Raija Orasen historiallinen romaani Kreivin aikaan kertoi kauniin Kaija Valpurintytär Keräsen tarinan. Kaijan isoäiti oli ollut kuulu kauneudestaan ja parantajan lahjoistaan. Niinpä hän oli saanut kutsun hoitamaan kreivi Per Brahen kipuja tämän ollessa Kajaanissa. Per Brahe oli kirjan toinen kertoja 1600-luvulla, toinen oli Kaija 1600-1700-luvulla. 

Kajaanin linnanemäntä Emilia Kekkonen toimi Kaijan kasvattiäitinä. Emilia oli huolestunut Kaijan ja opettajana toimineen Anders Pauluksen läheisistä suhteista. Opettaja oli opettanut Kaijan mm. lukemaan, vaikka Kaijalla oli arkista aherrusta ja työntekoa linnassa. Mitä ihmettä tyttölapsi teki lukutaidolla, kun piti osata tehdä ruokaa ja siivota?

Kun talonväki kiipesi hevosen rattaille ja lähti kohti kirkkoa, Kaija jäi valmistelemaan piikojen kanssa ateriaa luvassa olevia vieraita varten.

15-vuotias Kaija lähetettiin lopulta piikomaan, sillä Emilia halusi kauniin Kaijan mahdollisimman kauas linnassa käyvien sotilaiden läheisyydestä. Kaija sai piian paikan Askanmäeltä. Tosin talon emäntä ei pitänyt siitä, että talon nuori isäntä kiinnostui Kaijasta heti ensi katseesta.  Kaija oli nopea ja hyvä työntekijä, ja halusi talon emännän paikan. Emännyyttä haki myös naapurin tytär. Hänellä oli lisäksi iso maatila perittävänä.

Sinä kuulut suuremmille tanhuville, sellaisille missä sinut nähdään. On synti kätkeä tuollainen ihanuus tänne erämaahan muutaman talonpojan tolloteltavaksi.

Vienankarjalainen Kirill varasti lopulta Kaijan, ja vei hänet vangikseen Vienaan. Siellä Kaijaa pidettiin vankina, sillä Kaijan odotettiin synnyttävän Kirilin mahtikartanon ja omaisuuden miespuolisen perijän. Kirjasta voit lukea lisää siitä, mitä Kaijalle tapahtui Vienassa.

Lopulta Kaija onnistui pakenemaan Vienasta. Pakomatkalla hän tapasi lapsuudenaikaisen ystävänsä, josta oli paljon apua selviytymisessä.

Illan hämärtyessä he näkivät vihdoin etäällä talon ja valon sen ikkunassa. He suuntasivat sitä kohti. Se oli ainoa mahdollisuus. Mutta se oli.

Kaija Orasen historiallinen teos Kreivin aikaan kertoi hurjan seikkailutarinan kauniin Kaijan elämästä sotien ja tautien riepoittelemasta 1600-1700-lukujen vaihteen Suomesta. 

Raija Oranen, Kreivin aikaan *****

Teos 2017

s. 454

Historiallinen teos

1600-1700-luku

Kajaanin linna

Pietari Brahe 

 

Raija Oranen: Acté! 

Kaisu Tuokko: Pimeän hetket

 

Marraskuun metsä oli musta ja raskas, se roikkui hänen yllään. Paljaiden oksien lomasta tuuli suhisi, teki ääniä, jotka saattoivat olla kuiskauksia. Jossain rasahti, kuivunut oksa napsahti poikki.

Kaisu Tuokon dekkari Pimeän hetket aloitti jopa melkein liian jännittävästi. Nuori tyttö meni kotihippoihin ja katosi. Kirja sopii varmasti nuorille jännityskirjojen lukijoille hyvin, sillä kirjan tapahtumat sijoittuivat syksyyn ja alkutalveen vuonna 2001, kun päähenkilö Eevi Manner  oli vasta lukiolainen. Mitä Kristiinankaupunkiin kuuluikaan tuohon aikaan, ja mitä lukiolainen teki muuta koulun lisäksi, sen saat selville kirjan jännittävästä tarinasta. Ainakaan noihin ikäviin kotihippoihin ei olisi kannattanut mennä, mutta kotimatka sujui kyllä sitten jo paremmin.

Seuraavina päivinä koulussa ei muusta puhuttukaan kuin juhlista ja siitä, että joku oli kadonnut.

Juorut levisivät pian koulussa ja päivien kuluessa ne muuttivat monesti muotoaan. Eevin paras kaveri Linda oli aloittanut tapailun miehen kanssa, joka vei heidät autollaan kotihippoihin. Ilmeisesti tapailu ei kuitenkaan ollut sellaista, josta Linda itse piti. Eevi yritti kysellä tarkemmin, mutta hän ei saanut Lindaa avautumaan. Lindan tilanne ja henkinen olotila pahenivat koko seurustelun ajan.

Joulukuun ensimmäiset arkipäivät toivat ensilumen pysyvästi. Marraskuun harmaa ja sateinen maisema oli vaihtunut kirkkaaksi, hiljaiseksi postikortiksi. Lumi peitti tienpientareet, talojen pihat ja pihakeinut, teki Kristiinankaupungin kaduista pehmeitä ja valoisia.

Myös Eevi oli löytänyt seurustelukaverin, ja pian kaikki muutkin huomasivat sen. Mats kävi jopa heillä kotona esittäytymässä Eevin isälle ja äidille. Kadonneen tytön kohtalo puhutteli kaikkia ja kaikkialla. Mats oli ollut samalla luokalla tytön kanssa. Tilanne paheni, kun tyttö löytyi. Mitä hänelle oli tapahtunut?

Kaisu Tuokko on kirjoittanut Eevi Manner-rikossarjaan itsenäisen teoksen, Pimeän hetket, joka tarkasteli Eevin nuoruuteen kuuluvaa katoamis/rikostapahtumaa. Kirja sisälsi mm. nuorten välistä fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Juorut ja kiusaaminen olivat jokapäiväinen ongelma. Vakavampiakin seksuaalirikoksia tapahtui, joten en suosittele kirjaa herkille lukijoille. 

Kaisu Tuokon dekkarissa Pimeän hetket oli trillerimäistä jännitystä heti alusta asti.

 

Kaisu Tuokko, Pimeän hetket *****

Otava 2025

s. 285

Dekkari

Eevi Manner-sarjan itsenäinen teos

Kristiinankaupunki

Vuoden 2001 marras-joulukuu 

 

 

Tuokko Kaisu: Yksin

 

Tuokko Kaisu: Kosto

 

Tuokko Kaisu: Valhe

 

KEVÄTDEKKARIT 2026

 

 

Tällä kertaa esittelyssä on kevään uutuusdekkareita. Luen kyllä sekaisin vanhoja ja uusia dekkareita, mutta nostan nyt esille tänä keväänä ilmestyvää jännitystä. Luen mieluummin cosy-crimea, ettei mene yöunet, ja ei haittaa lukemista, jos mukana on romantiikkaa ja huumoria. Yllä olevassa kuvassa on myös mysteeritapahtuma, sillä vuosia runsaasti kasvanut ja kukkinut alppitähti kuoli pois, katosi, mitä tapahtui, en tiedä.

 

Jippii, Torstain murhakerho-sarjassa ilmestyy tammikuussa uusi dekkari parin vuoden odottelun jälkeen. Mahdoton mammona on siis sarjan viides dekkari, joka kertoo tietyistä senioritalon asukkaista, jotka ratkovat ihan oikeita rikoksia. Tämä sarja on parasta cosy crimea ja siinä on huumoria. Kirjoilla on myös cosy crime-nimet: Torstain murhakerho, Mies joka kuoli kahdesti, Hutiluoti ja Viimeinen pirulainen.

 

 

Hanni Maulan toinen dekkari Teetä ja teräaseita jatkaa Hauholle sijoittuvaa Helvi Helve tutkii-sarjaa. Ensimmäisessä osassa Vintagea ja veritekoja tutustuttiin varsinkin päähenkilöön, eläkkeelle jääneeseen kirjastonhoitajaan Helvi Helveen ja hänen pieneen koiraansa (huom. kansikuva), sekä kahvilaan, jossa etsiväjengi kokoontui. 

 

 

Ihastuin tosi paljon Laura Anderssonin teokseen Tähtipölyn Bulevardi, joka kertoi kiinnostavasti sekä 1930-luvun filmiteollisuudesta että alamaailmasta. Toinen osa  on nimeltään Tähtipölyyn kirjoitettu, ja se jatkaa nuoren Doriksen filmitähtiuraa, sekä jatkaa alamaailman outojen tapahtumien kertomista.

 

 

Nita Prosen Siivoojan salaisuus jatkaa huonesiivooja Molly Graysta kertovaa sarjaa. Aiemmin tässä cosy crime-trilogiassa ovat ilmestyneet Huonesiivooja ja Hotellivieras. Siivousalan mysteerisotkuja ja sympaattinen päähenkilö. Suosittelen.

 

 

Bob Mortimerin Avokadohotelli jatkaa cosy crime-teemoja siitä, mihin Satsumakompleksi jäi. Tämän sarjan parissa saa nauraa kikatella ihan ääneen. Kansikuvassa on oravan kuva, ja tuo orava on hyvin tärkeä juttukumppani kirjan päähenkilölle Garylle, kolmekymppiselle oikeusavustajalle. 

 

 

Joona Keskitalon dekkari Lakeus, joka vaikeni on Takamailla-sarjan viides itsenäinen osa. Kaikki osat kertovat jostakin pienestä paikkakunnasta, ja sen oudoista rikoksista, joissa toisinaan ei ole päätä eikä häntää, ja syyttömät voivat joutua maksumiehiksi jne. Eläkkeellä olevaa nimismiestä syytetään murhista, ja hän saa oikeuteen avukseen nuoren juristin Niinan. Ja mitäpä siitä sitten seuraakaan?

 

 

Jesse Q. Sutanton hurmaava Vera Wong antaa tällä kertaa Vinkit vainajia vakoileville. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot. Vera on jo ikääntynyt teekuppilan pitäjä, joka on hyvin nokkela ratkomaan rikoksia. Tosin poliisit eivät ota oikein tosissaan hänen rikoshavaintoja. Teetä ja viisaita neuvoja ja mysteerejä, suosittelen 💚.

 

 

Hanna-Riikka Kuisman teos Maaperä aloittaa uuden  dekkarisarjan, jota kirjasto kuvasi trillerimäiseksi. Luvassa yllättävä kombo: räiskyvä somepersoona, tuntematon nainen verisessä yöpaidassa, sekä rakennushanke. Kansikuva on suorastaan lupaava. 

 

 

Katarina Wennstamin historiallinen dekkari Kuolleet naiset eivät anna anteeksi sijoittuu 1800-luvun loppupuolen Tukholmaan. Hildur löytää pihaltaan kuolleen naisen, ja sen jälkeen Hildur ja kolme muuta talon asukasta päättävät aloittaa rikostutkimuksen. Tätä kirjaa odotan innolla, sillä siinä on kaukaisen historian havinaa. Kirja aloittaa uuden Tukholman murhat-sarjan.

 

 

Suvi Erikssonin Linnan varjossa aloittaa uuden dekkarisarjan. Kirja sijoittuu Skotlantiin ja Suomeen. Suomesta pyydetään apua rikostutkintaan, sillä Skotlannista löytyy suomalainen uhri. Hyvä nimi ja upea kansikuva tällä esikoiskirjalla.

 

           Lukuiloa dekkareiden parissa  👀

László Krasznahorkai: Saatanatango

 

Eräänä lokakuun aamuna, vain hetkeä ennen kuin armottoman pitkien syyssateiden ensimmäiset pisarat kastelivat suolaisen ja halkeilevan maan tilan länsilaidalla (ja haiseva mutameri muutti polut kulkukelvottomiksi aina ensimmäisiin pakkasiin saakka estäen näin pääsyn myös kaupunkiin), Futaki heräsi kirkonkellojen soittoon.

Unkarilainen László Krasznahorkai oli vuoden 2025 Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja. Lukemani kirjan nimi Saatanatango on tullut tutuksi blogistaniassa, kun kanssabloggaajat ovat lukeneet kirjan tarinan, joka voi yllättää lukijat. Minut se yllätti alkuun positiivisessti, kun koukutuin taitavasta tarinoinnista ja sulavasta tekstistä. Välillä purskahdin nauruun, kun kirjan musta huumori  kolahti omaan huumorintajuuni. Etupäässä kirjan surkeus muuttuu koko ajan surkeammaksi. Voiko elämä olla vielä surkeampaa, voi se olla.

... tohtori kyhjöttää vaan kotonaan, uskokaa pois, se ei tee yhtään mitään, ei tosiaan mitään! Istuu vaan kaikki päivät ja yöt läpeensä, se jopa nukkuu istuallaan, ja siellä haisee, kuin rotankolossa, valot päällä yötä päivää, sillehän se on se ja sama, polttelee vaan luksustupakoitaan ja juo tauotta, kuin sieni...

Saatanatangon henkilöhahmot olivat taiten rakennettuja. Tohtorista kehittyikin sitten kirjan yksi päähenkilöistä. Lisäksi pienestä kyläpahasesta löytyi kapakoitsija rouvineen, Schmidt rouvineen, Kráner rouvineen, rouva Horgos neljän lapsensa kanssa, Futaki, rehtori jne. Kirjassa oli myös pari irtolaista Petrina ja Irimiás.

Hän käänsi katseensa kohti tilan itälaidalla seisovia, aikanaan täyteen ahdettuja ja meluisia, sittemmin ränsistyneitä ja hylättyjä rakennuksia ja seurasi katkerana, kuinka pöhöttyneen punakan auringon ensisäteet puhkoivat tietään läpi ränsistyneen maatalon paljaaksi kynittyjen kattoparrujen.

László Krasznahorkain Saatanatango oli syksyinen kertomus erään ihmisryhmän elämästä syysssateiden epätoivoisessa kurimuksessa jossakin pienessä unkarilaisessa kyläpahasessa. Toive paremmasta elämästä oli yhteinen, mutta päästiinkö tavoitteeseen, se oli sitten se toinen juttu.

 

László Krasznahorkai, Saatanatango

Suom. Minnamari Pitkänen

Teos 2019

s. 304

Sátántangó 1985

Saatanatango-elokuva 1994 

Unkari

Syksy  

 

Kirjat 2026

 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Onnenkauppaa 

Burrow Maria: Kuole kuin vasarahai 

Börjlind Cilla & Rolf: Varjo lankeaa

Constable Harriet: Viulisti 

Doyle Arthur Conan: Sherlock Holmes - Baskervillen koira 

Duras Marguerite: Rakastaja 

Frantz Eva: Kilpikonnasaari 

Gullberg Helene: Suojatti 

Hauta-aho Mari Johanna: Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil 

Ito Ogawa: Paperikauppa Tsubaki 

Jónasson Ragnar: Sysipimeä

Keskitalo Joona: Järvi, joka murtui

Kontio Tomi: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän   

Krasznahorkai László: Saatanatango

Lehtolainen Leena: Rivo satakieli

Louko Eeva: Onnellisten saari 

MacBride Stuart: Kolean maan povessa

Macintosh Clare: Valheiden virrat 

Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä

Montgomery L. M.: Sininen linna

Moore Liz: Metsien jumala 

Ollikainen A. M.: Kiikku

Oranen Raija: Kreivin aikaan

Pamuk Orhan: Valkea linna 

Pearse Sarah: Villi luonto

Remes Matti: Islantilainen syleily

Sarenbrant Sofie: Seuraaja 

Silveri Pirjo ja Aino Öhman: Puutarhaihmisiä

Strömberg Sara: Saalis

Strömberg Sara: Vyöry  

Tremayne S. K.: Hylynryöstäjän tytär

Tuokko Kaisu: Pimeän hetket 

Tähti Pirjo-Riitta: Rakkaudella sisaresi 

Utrio Kaari: Haukka, minun rakkaani 

Vimma Tuomas: Ruutukymppi 

Wickström Mika ja Arto Nyyssönen: Mörkö Marko