Helena Steen: Aviomiehen salaisuus

 

Saavuimme Hullin satamaan 21.2.1926, ja vajaan 24 tunnin kuluttua minun mieheni oli kuollut.

Helena Steenin historiallinen dekkari Aviomiehen salaisuus aloitti Ilona Berg ja englantilaiset murhat-sarjan todella koukuttavalla tavalla. Nuori ja kokematon helsinkiläistyttö, Ilona Berg, oli mennyt naimisiin itseään vanhemman liikemiehen Wernerin kanssa. Mies halusi, että he kävisivät tapaamassa miehen sukulaisia Englannissa. Heti saapumisiltana Werner lähti illallistapaamiseen, jätti Ilonan yksin, eikä palannut takaisin. Ilona oli rahaton ja turvaton, mutta ei neuvoton. Ilona päätti selvittää mitä tapahtui miehelle ja miksi.

"Jos miehenne tappaja luulee teidän olevan kuollut, on paras pitää hänet siinä uskossa."

Turvakseen Ilona sai yllättäen erään miehen, Henryn, joka toimi kirjan toisena kertojana. Ilonan aviomies oli ollut hyvin tiukka, ja Henry yritti sitä samaa, mutta Ilona halusi saada selville miehensä murhaajan tai murhaajat. Oli hyväkin pysytellä piilossa rikollisilta, jotka olivat siis tappaneet Wernerin seurassa olleen naisen, luullen hänen olevan Wernerin vaimon. 

Kello yhden jälkeen yökerho vain vilkastui, ja jo valmiiksi täydeltä vaikuttaneeseen saliin tunki koko ajan lisää väkeä. 

Yllättäen Ilona huomasi olevansa erään yökerhon tanssilattioilla hyvin vähäisissä vaatteissa ja meikattuna runsaasti tanssitytöksi. Tarkoitus oli löytää tietoja varsinkin siitä naishenkilöstä, joka oli kuollut yhdessä Ilonan miehen kanssa. Tuntemattomien miesten hikiset puristelut tanssilattialla eivät olleet Ilonan mieleen, mutta tietojen vuoksi oli palattava  vielä toiseksikin illaksi yökerhon lattioille. 

Herra Drayton oli näet kontaktiensa kautta saanut selville, että Sir Edgarin maaseutukartanoon haettiin "kolmatta sisäpiikaa", mitä se sitten tarkoittikin.

Wernerin sukulaiset asuivat maaseutukartanossa, jonne Ilona soluttautui sisälle liittymällä palvelusväkeen, tietysti väärällä nimellä. Kenties suvun jäseniltä tai palvelusväeltä löytyisi tietoja varsinkin Wernerin menneisyydestä, ja siitä miksi Werner ei ollut tekemisissä suvun kanssa. Jo alkoi tapahtua kaikenlaista, joten suosittelen liittymään Ilonan seuraan viettämään tapahtumarikasta kartanoelämää tietysti köökin ja alusastioiden kalistelun puolelta.

Helena Steenin dekkarissa Aviomiehen salaisuus oli historian havinan lisäksi rikoksia ratkova nuori nainen. Ja mukana ripauksellinen romantiikkaa...

 

Helena Steen, Aviomiehen salaisuus *****

Docendo 2025

s. 331

Historiallinen dekkari

Cosy crime 

Ilona Berg ja englantilaiset murhat-sarjan 1. osa

Englanti 1926 

Minna Rytisalo: Sylvia

 

Ensimmäisten kilometrien aikana suunnittelin, millaisen tarinan tästä voisi kertoa. Kerran kun olin nuori, matkustin Lappiin, niin ajattelin aloittaa. Nyt en enää tiedä, miten jatkaisin.

Minna Rytisalon Sylvia teoksen päähenkilö oli hollantilainen Sylvia Petronella van der Moer (1923-2014), joka  vuonna 1949 vietti pari kuukautta Lapissa kullankaivajien seurassa, mutta toimitettiin sitten viranomaisten puolesta Helsinkiin oikeudenkäyntiin maksamattomien hotellilaskujensa vuoksi. Tuomionsa lisäksi häneltä peruttiin oikeus viideksi vuodeksi saapua Suomeen. Aika kova rangaistus. 

Tässä maassa puhutaan kieltä, jossa on outo, säksättävä rytmi. Pittä maksa, pittä maksa, jotain sellaista hoki se hotellin nainen Helsingissä ja tökki minua sormellaan. 

Sylvia puhui saksaa ja englantia, oppi matkoillaan lisää eri kieliä. Hän oli hyvin huoleton nuori nainen, joka oli Suomeen tullessa kokenut elämisen Natsi-Saksan miehittämässä Hollannissa, ja jo eron amerikkalaisesta toimittajamiehestään. Miehensä kanssa hän oli matkustanut eri maissa ja tutustuminen eri ihmisiin sujui nopeasti.

Täällä ei ole raunioita eikä ihmisen tekemää tuhoa, on vain hiljainen erämaa. Vielä Rovaniemellä sodan jäljet olivat näkyvissä, vaikka uutta rakennettiin kiivaasti. Saksalaiset tuhosivat koko kauppalan ja polttivat Lapin kylät.

Sylvia oli nähnyt ensimmäisen maailmansodan tuhoja kulkiessaan maailmalla. Niitä hän näki myös Suomessa. Kaikkea ei oltu vielä korjattu vuoteen 1949 mennessä. Sodan jäljet näkyivät myös ihmisten mielissä, varsinkin viranomaisten mielissä. Vakoojia nähtiin kaikkialla, ja ulkomaalaisia epäiltiin hyvin herkästi vakoojiksi. Suomessa oli myös irtolaislaki ja Sylviaa epäiltiin irtolaiseksi, vaikka hän teki töitä kullanhuuhtojien keittäjänä. Sylvia haluttiin poistaa Suomesta.

Maailma tarjoaa mahdollisuuksia sille joka on niille avoin. Minä olen ollut, ja siksi olen saanut elää onnellisia päiviä. Ne ovat sellaisia, että kaikki omaisuus mahtuu yhteen reppuun eikä yöpaikkaan jää ihmisestä muuta jälkeä kuin loppuun palanut nuotio ja keppi jolla hiillosta kohennettiin. Ehkä tunturinrinteessä kaikuu jokin juttu tai hyvä tarina siitä miten täällä kerran käväisi joku.

Sylvia Petronella oli hyvin pidetty henkilö kullankaivajien joukossa. Ei haitannut, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Sylvia opetteli suomea ja kullankaivajat Sylvian puhumia kieliä. Sylvia rakasti Lappia. Hän rakasti niin paljon, että hän halusi kuoltuaan tuhkansa haudattavaksi Lappiin. Hänen tyttärensä toi tuhkat Suomeen ja ne on haudattu Inarin hautausmaalle. Kullankaivajat nimesivät Lemmenjoella kaksi kukkulaa Petronellan kukkuloiksi, ja siellä ne vieläkin ovat. Petronellan muisto elää yhä edelleen.

 

Minna Rytisalo, Sylvia

Wsoy 2025

s. 292

1949 

Julianna Hyrri: Lellikki

 

Juliana Hyrrin uskomattoman koskettava sarjakuvateos Lellikki kertoi pienen tytön elämästä hyvin koskettavalla tavalla. Kirjasta nousee esille teemoja, jotka ovat rankkoja lapsille mm. kuolema, väkivalta, kiusaaminen, syrjiminen ja rasismi. Kirjan tapahtumat perustuvat tosielämään, jossa lapset joutuvat elämään. 

 

 

Lapsen elämä ei ole ainaista auringonpaistetta ja leikkiä ja hyviä ystäviä. Lasten elämä voi olla kurjaa ja surullista. Jopa niin surullista, että lapsi suunnittelee omaa kuolemaansa.

 

 
 Jopa opettaja voi olla lapsen kiusaaja.

 

 

Kaverit eivät tule syntymäpäiville, eivätkä kutsu omille juhlille.

 

 

Omat vanhemmat voivat olla ilkeitä.

 

 

Tämä kirja ja sen tarinat kuuluisivat luettaviksi kaikille lasten kasvattajille. Juliana Hyrrillä on uskomaton taito tuoda esille lapsen elämän kipeimpiä kipukohtia ja tunteita syvältä sydämestä. Miten ikävästi lapsia voidaankin kohdella. Valitettavasti!

 

Juliana Hyrri, Lellikki *****

Kuvitus Juliana Hyrri *****

Wsoy 2025

s. 268

Sarjakuvakirja 

 

Juliana Hyrri: Päivänkakkarameri 

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut 

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa Valoa Valoa

 

Hyvät lukijat!

Tämä on tarina kahdesta neljätoistavuotiaasta tytöstä, kuolemasta ja Tšernobylista.

Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirja Valoa Valoa Valoa voitti Finlandia Junior-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2011. Kirjan tarinassa kaksi saman ikäistä tyttöä  tutustui toisiinsa, ystävystyi ja ihastui. Alku ei ollut helppoa, sillä kirjan päähenkilönä toimiva Mariia Ovaskainen oli laittanut Mimistä liikkeelle huhun, joka eristi Mimin muista oppilaista.

Tekisitkö minulle palveluksen? Voisitko näytellä ystävääni?

Oli vuosi 1986 ja tiedoksi vain, että sinä vuonna räjähti Ukrainassa sijaitseva Tšernobylin ydinvoimala. Kirjassa käsitellään kyseistä räjähdystä nuoren tytön silmin. Kirjan nimi tulee räjähdyksestä. Mariia yhdisti ydinvoimalaräjähdyksen ja Mimin valolla, joka tuli kummankin mukana. Kumpikin tapahtui samana keväänä.

Kaikki liittyy Mimiin kesällä 1986.

Eikä ydinvoimalasta säteilevä taustavalo ole mitä tahansa valoa.

Kirjan tarina kertoi tyttöjen yhteisestä kesästä. Mariian vanhemmat kielsivät tyttöään käymästä Mimin luona ja viettämästä aikaa Mimin kanssa. Yhteisestä ajasta piti valehdella. Voit lukea kirjasta enemmän heidän yhteisestä ajastaan. Elokuussa alkoi koulu ja vain toinen heistä jatkoi koulussa.

Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa Valoa Valoa on koskettava tarina nuoruudesta ja rakkaudesta. Kirjan kansilehti on saman nimisestä elokuvasta, joka julkaistiin vuonna 2023.

 

Vilja-Tuulia Huotarinen, Valoa Valoa Valoa

Karisto 2022

s. 170

Ensim. julkaisu 2011

Nuortenkirja

Queer 

Peppi Pitkätossu 80v

 

Pikkuruisen kaupungin laitamilla oli vanha, ränsistynyt puutarha. Puutarhassa oli vanha talo, ja talossa asui Peppi Pitkätossu. Hän oli yhdeksänvuotias ja asui siellä aivan yksin.

Ruotsalainen kirjailija Astrid Lindgren (1907-2002) on kirjoittanut suuren määrän lastenkirjoja, joista suosikkini on ehdottomasti Peppi Pitkätossu. Peppi on niin huikea tyttöjen esikuva, että jossakin vaiheessa varmaan jokainen leikkii olevansa maailman vahvin tyttö, Peppi Pitkätossu.  Peppi nimittäin jaksaa nostaa hevosen. 

 

Pepin koti on Huvikumpu ja naapurissa asuvat Tommi ja Annika, Pepin parhaimmat kaverit. On Pepillä hevonen ja apina, herra Tossavainen ja kultakolikoita iso laukullinen. Ei Pepillä ole mitään hätää, mutta tietysti sitä näin äitinä ajattelee, että Pepin elämä on aika yksinäistä, kun ei tiedä, että onko isä hengissä vai ei. Periaatteessa Peppi on orpo, mutta saduissa voi olla maailman vahvin tyttö ja voi asua yksin omassa talossa.

Ja kaikki viisi poikaa asettuivat piiriin Pepin ympärille hyppien ja huutaen:

- Punapää, punapää!

Peppi seisoi piirin keskellä ja hymyili ystävällisesti. Pentti oli toivonut, että hän suuttuisi tai alkaisi itkeä tai ainakin näyttäisi säikähtäneeltä. Kun mikään ei auttanut, Pentti tyrkkäsi Peppiä.

- Minun mielestäni et kohtele naisia erityisen hienosti, sanoi Peppi.

Jokainen varmaan muistaa mitä Pentille ja hänen neljälle kaverille sitten tapahtui. Pepillä oli omat tapansa ratkoa riitoja ja kiusaamistapauksia. Kiusaaminen ja tappelu eivät ole uusia juttuja, vaan niitä on ollut aina. Peppi on julkaistu vuonna 1945, ja jo silloin Astrid Lindgren halusi puuttua kiusaamisilmiöön lasten keskuudessa.

- Senkin pelkurit. Hyökkäätte kaikki viisi yhden pojan kimppuun. Se on raukkamaista. Ja sitten alatte tyrkkiä pientä, turvatonta tyttöäkin. Hyi, miten rumaa!

Peppi Pitkätossu oli Astrid Lindgrenin toinen julkaistu kirja. Kirjan hän kirjoitti tyttärelleen 10-vuotislahjaksi. Kirjailija oli kertonut tarinoita sairaalle tytölleen, mutta hän kirjoitti ne paperille vasta, kun oli nyrjäyttänyt nilkkansa ja joutui olemaan levossa. Peppi Pitkätossussa sekoittuvat fantasia ja realismi. Hahmot ovat karikatyyrisiä ja hauskoja. Peppi on hyvin oikeudenmukainen, mutta kuriton ja omapäinen. Siinäpä sitä tytöille ja naisille esikuvaa kerrakseen. Onneksi Pepin tarina on satua ja saduissahan voi tapahtua mitä vain. Peppi Pitkätossu on hauska, hulvaton, reipas, toimelias ja tietysti vahva. 

 

Kyllä tämä tarina on kiva ja sitä lukee lapsille mielellään ja vähän isommat lapset lukevat ihan itse omatoimisesti. Ehkäpä se onkin Pepin sadun opetus, että lapset voivat tehdä monia asioita ihan itse, ja ei sitten kiusata ketään. Klassikkosatu ja yksi lapsuuteni lempikirjoista.

Astrid Lindgren, Peppi Pitkätossu 💝💞💘💖😍

Suom. Laila Järvinen

Kuvitus Ingrid Vang Nyman

Wsoy 2005  14. painos

s. 155

Pippi Långstrump 1945

 

Hyvää  80v. syntymäpäivää Peppi Pitkätossu !

Camilla Grebe: Pimeyden polut

 

He puhuivat pimeydestä tietämättä, että aivan pian kaikkien huulilla olisi aivan toisenlainen pimeys.

Ruotsalaisen Camilla Greben rikosromaani Pimeyden polut on jo seitsemäs osa jännittävässä Pimeä puoli-sarjassa. Kirja sijoittui fiktiiviseen Storforsan pikkukuntaan, jossa sijaitsi Pimeydeksi kutsuttu metsä. Oli synkkä ja pimeä marraskuu. 15-vuotias Myra oli kirjan yksi henkilöhahmoista, joka kertoi kurjasta elämästään alkoholisoituneen äitinsä kanssa. Myran Ella-sisko oli kadonnut vuotta aiemmin. Kun Pimeydestä löytyi maahan haudattu ruumis, Myra oli varma, että se oli Ella.

Pirjo näyttää väsyneeltä, kasvot ovat hieman turvonneet, silmät punoittavat. Jos en tietäisi paremmin, luulisin, että hänellä on krapula.

Toinen ääni kuului Pirjolle. Pirjo oli töissä Gävlen poliisissa, ja asui Bollnäsissä teini-ikäisen siskontyttönsä Carlotan kanssa. Elämä oli muuttunut sinkkunaisen elämästä yksinhuoltajan elämäksi, sillä Carlotan äiti oli kuollut. Vapaa-aikaa ei juuri jäänyt ja se hoitui viinan voimalla. Nyt elämä näytti hieman valoisammalta, kun hänen ja työkaveri Kentin välillä oli alkanut kipinöimään. Joku suukkokin jo vaihdettiin. Sitten heitä avustamaan saapui rikostutkija Tukholmasta,  Manfred Olsson. Kolmas ääni kuului siis Manfredille, jolla oli ollut suhde Pirjon kanssa vuosia aiemmin.

Kukaan ei enää naura sille, että hänen kaverinsa olivat varmoja, että hänet oli siepattu, eikä kukaan enää usko siihenkään, että Julian kännykkä olisi päätynyt lumeen sattumalta.

Pimeyden polulta katosi nuoria tyttöjä. Kuka heitä vei ja miksi ja minne? Olisi ollut mielenkiinoista kuulla myös rikollisen ääni, mutta hän oli aika hiljainen. Rikollinen oli selvä tapaus, koska kirjan tarinaa pyöriteltiin muutaman henkilöhahmon voimin. Sieltä ja täältä vedettiin esille joku muu mahdollinen rikollinen. No rikollinen selvisi, mutta mitä hänelle tapahtui, sen voit lukea kirjan sivuilta.

Yhteiskunnallisten asioiden esilletuonti on aina tärkeää Greben rikoskirjoissa. Pimeyden polut kirja nosti esille alkoholistivanhempien vaikutuksen lapsiinsa. Minkälaisissa oloissa lapset kasvavat katsellessaan päivästä toiseen päihderiippuvaista vanhempaansa?  Miksi sosiaalihuolto ei tee käyntejä, kun alkoholisti makaa tajuttomana saastan keskellä? Myös nuoriin naisiin kohdistuva seksuaaliväkivalta oli yksi kirjan aihepiireistä. Valitettava mutta todella yleinen rikos.

”Ystävän erottaa vihollisesta vasta silloin, kun jää pettää alta.”

 

Inuiittien sananlasku oli sarjan ensimmäisessä rikosromaanissa, Kun jää pettää alta. Sopii hyvin myös Pimeyden polut rikosromaaniin. Ei kannattaisi mennä heikoille jäille, mutta joskus on pakko. 

Camilla Greben rikoskirjassa Pimeyden polut oli synkkä ja sateinen marraskuu.

 

Camilla Grebe, Pimeyden polut *****

Suom. Markus Myllyoja *****

Gummerus 2025

s. 411

Flickorna och mörkret 2024

Rikosromaani

Pimeyden puoli-sarjan 7. osa

Ruotsi 

 

Grebe Camilla: Kun jää pettää alta 

Grebe Camilla: Lemmikki 

Grebe Camilla: Horros 

Grebe Camilla: Varjokuvat  

Grebe Camilla: Veteen piirretty viiva 

Grebe Camilla: Ajasta ikuisuuteen

Grebe Camilla: Pimeyden polut 

 

 

Marja-Liisa Kakkonen: Fiona

 

Ruotsinkieliset keskustelut neitien kanssa vakuuttivat, että tämä koulu oli sivistyksen kehto. Jo koulun nimi Antellska Privata Svenska Fruntimmerskolan heijasti sivistyneisyyttä. Täällä pystyisi opettamaan oppilaita ja elämään itsekin sivistynyttä elämää ruotsinkielisen väestön keskuudessa.

Marja-Liisa Kakkosen Fiona kertoi nuoresta helsinkiläisestä opettajattaresta, joka tuli ensimmäiseen työhönsä Mikkeliin vuonna 1864. Kyllähän Helsingissäkin olisi ollut työpaikkoja kouluissa, mutta siellä oli myös isä, joka olisi vielä pari vuotta Fionan holhooja. Isä oli saanut päähänsä naittaa Fionan eräälle kauppiaalle. Isällä oli velkoja, jotka kauppias oli luvannut maksaa pois, kunhan vaan hän saisi Fionan puolisokseen. 

"Vieraita saa käydä, mutta ei yökylässä. Miesvieraat ovat kiellettyjä ilman talonväen läsnäoloa."

Fiona oli nuori ja olisi halunnut ikäistään seuraa, jonka kanssa viettäisi vapaa-aikaansa. Onneksi hän sai asuinkaverikseen hauskan Amandan. Amanda oli kuitenkin jopa liiankin hauska ja tottunut huvittelemaan nuoresta iästään huolimatta. Amanda olisi voinut varoittaa Fionaa eräästä henkilöstä, mutta sitä hän ei tehnyt. Nuori Fiona joutui nopeasti erään henkilön saalistuskohteeksi.

Fiona oivalsi, kuka salaperäinen tanssittaja oli ollut. Mies oli tanssittanut häntä myös elojuhlissa, mutta silloin mies ei ollut puhunut mitään. Ainoastaan tuijottanut, mikä oli tuntunut tungettelevalta.

Mikkelistä löytyi siis 1860-luvulta juhlia ja tanssiaisia, mihin Fiona pääsi osallistumaan. Nuoret tykkäävät huvituksista ja ilosta ja kepeydestä. Ankarat säännöt ja määräykset, varsinkin nuorille naisille, olivat ikäviä. Niitä Fiona sai kuulla jatkuvasti. Isä kävi jopa Mikkelissä asti muistuttamassa tulevista häistä. Fiona tunsi olevansa isälle vain kauppatavaraa.

Siispä Fiona ei osannut varoa liehittelyjä ja kävelyretkiä. Kävi sitten niin, että Fiona lähti lopulta pakomatkalle Mikkelistä. Miten pakomatkalle kävikään? Ihana kirja ja jatkoa on luvassa.

 

Marja-Liisa Kakkonen, Fiona

Momentum Kirjat 2025

s. 255

Mikkeli 1864-65