L. T. Shearer: Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa

 

Lulu ja Julia olivat olleet hyviä  ystäviä yli kolmekymmentä vuotta. Heidän tiensä olivat kohdanneet ensimmäisen kerran, kun Julia oli ollut rikospaikkatutkija ja Lulu partioinut katuja järjestyspoliisina Stoke Newingtonissa. Ystävyys oli kestänyt, vaikka Julia ja hänen miehensä olivat muuttaneet Lontoosta Oxfordiin.

L. T. Shearerin Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa jatkoi hyvin mallikkaasti Conrad-kissan tutkimuksia -dekkarisarjaa. Ensimmäinen osa oli nimeltään  Kissa, joka pyydysti tappajan ja kesällä ilmestyy kolmas kirja nimeltään Kissa, joka saalisti syyllisen. Conrad tassutteli ensimmäisessä osassa eläkkeellä olevan poliisin Lulu Lewisin jokilaivalle. Yllätys oli melkoinen, kun Lulu huomasi Conradin puhuvan hänelle. Tällä kertaa tämä mainio pari oli matkannut jokilaivalla Oxfordiin, sillä Lulun hyvän ystävän miehellä oli tulossa 60-vuotisjuhlat, ja Lulu oli kutsuvieraslistalla.

"Hangossa on myös miehenne verta, samoin herra Russelin. Ei siis ole epäilystäkään siitä, että se on murha-ase."

Lulun ja Conradin saapuessa Julian ja Bernardin valtavan suurelle talolle, siellä oli tapahtunut kamalia juttuja. Kun Bernard ja herra Russel olivat työhuoneella, sinne oli murtautunut kolme naamioitunutta miestä, jotka olivat ottaneet hiilihangon ja tappaneet herra Russelin. Miesten lähdettyä, Bernard oli loukkaantunut ja tajuton. Tekijät olivat vieneet useita arvokkaita tauluja mennessään. 

Tutkimusta johti nuori rikospoliisi Tracey. Traceylle kävi pian ilmi, että Lulu oli entinen rikospoliisi ja he yhdistivät voimansa tutkimuksen edetessä, sillä tulossa oli vielä yksi uhri. Lulu vuorostaan tutki tapausta Conradin kanssa. Se kävi hyvin päinsä, sillä he yöpyivät Julian ja Bernardin talossa.

"Kadun, etten tappanut häntä. Ja ilman sitä helvetin kissaa hän olisi vainaa."

Conrad siis pelasti tarinassa ainakin yhden ihmisen. Lisäksi hän oli Lululle hyödyksi rikosjutun ratkaisemisessa. Menneisyydessä tapahtunut tulipalo oli yksi varteenotettava tutkintalinja. Ja mikä merkitys oli vakuutetuilla tauluilla? Voi olla, että yksi rikollinen jäi rankaisematta ja laskemaan rikkauksiaan ja lipittämään alkoholijuomia, kun Lulu ja Conrad suunnittelivat jatkoa jokireittimatkailulle.

 

L. T. Shearer, Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa

Suom. Pirjo Lintuniemi

Bazar 2024

s. 361

The Cat who Solved Three Murders 2023

Conrad-kissan tutkimuksia-dekkarisarjan 2. osa

Cosy crime

L. T. Shearer: Kissa, joka pyydysti tappajan

 

Carin Hjulström: Vain pisara verta

 

Harsomainen lumikerros peitti kirkon vieressä kumpuilevat vainiot. Plussa-asteet, aurinko ja räystäiltä tippuva vesi todistivat kevään tuloa, vaikka oli vasta helmikuu.

Ruotsalaisen Carin Hjulströmin Taimitarhamurhat jatkuivat toisella dekkarilla nimeltään Vain pisara verta. Tuo pisara näkyi eräällä haudalla Säbyholmin kylän hautausmaalla, josta löytyi kuollut vanhempi mies, joka alkuun vaikutti vain kaatuneelta, mutta myöhemmissä tutkimuksissa selvisikin pahempaa. Kirjan tapahtumissa seurattiin myös kevään merkkejä.

Ollesta oli yhä outoa nähdä Siri puutarhatamineissa - jalassa raskaat saappaat, kädessä työhanskat ja harteilla roiman kokoinen päällystakki - eikä meikattuna ja tyylikkäästi pukeutuneena teatterin lavalla.

Sarjan päähenkilönä toimi siis kuuluisa näyttelijä Siri Ehrensvärd. Kirjan tapahtumissa Siri sai lisää sukulaisia, joista hän ei ollut aiemmin kuullut mitään. Sirillä oli vain veljenpoika, Anton, jonka kanssa hän piti taimitarhaa. Siriä pyydettiin erään näytelmän päähenkilöksi Tukholmaan ja hän suostui. Mutta sitten tapahtui jotain kammottavaa. 

Kahden päivän päästä Siri ja Anton olivat pitäneet kasvihuoneelle häthätää harjakaiset - pakastemantelikakkua ja siideriä - ja kantaneet sisään kasvulaareja, vesikannuja, ruukkuja ja liudan työkaluja. Paikka hohti uutuuttaan.

Yksi taimitarhan kasvihuoneista paloi edellisessä kirjassa, ja nyt paikalle tuli entistä ehompi uusi kasvihuone. Siri ja Anton päättivät aloittaa myös pienimuotoisten kutsuiltojen pitämisen uudessa kasvihuoneessa. Ensimmäisenä esitysiltana tapahtui yllättävää dramatiikkaa, kun eräs henkilö tuli elämöimään taimitarhalle. 

Siri voi jo paljon paremmin. Jos sielu on kokenut kovia, on todellinen taivaan lahja, että kotona on ruokintaa ja opastusta tarvitseva veljenpoika ja lisäksi kokonainen kasvihuoneellinen kasveja, joita kastella ja hoivata. Myös keskustelu Ollen kanssa auttoi.

Kirjan toisena päähenkilönä toimi paikallispoliisi Olle. Ollen kotioloissa tapahtui muutoksia, samoin kuin Sirin elämässä, joten yllättäen nämä kaksi henkilöä lähenivät keskenään. Vielä ei puhuttu suhteesta, mutta illallisella vietettiin aikaa. Ehkäpä seuraavassa kirjassa tapahtuu lähentyminen tai sitten ei. Kaikki jäi vielä auki.

Säbyholmin kylässä siis sattui ja tapahtui kaikenlaista. Tämänkertaiset rikolliset saivat omanlaisensa tuomiot rikoksistaan. Sirin ja Antonin elämä sai uutta sisältöä, ja niitä uusia sukulaisia ja kenties romantiikkaakin on luvassa jatkossa. Carin Hjulströmin Vain pisara verta oli sympaattinen maalaisdekkari.

 

Carin Hjulström, Vain pisara verta

Suom. Nina Mäki-Kihniä

Tammi 2024

s. 380

Knappt en droppe blod 2021

Dekkari

Taimitarhamurhat-sarjan 2. kirja

Cosy crime

 

Carin Hjulström: Pikku murha vain

 

 

KIRJASYKSY 2025

 

Loppukesän päivät vähenevät, ja on pian aika siirtyä syksyn puolelle. Elokuun lopussa on aina hyvä miettiä syksyn lukulistaa. Mitähän hyvää lukemista on tulossa? Kirjailijat ovat olleet ahkerina, joten nautitaan heidän ihanista, koskettavista, tunteikkaista, jännittävistä ja kiinnostavista tarinoista, jotka kutsuvat lukemaan kirjoja.

 

 

Minna Rytisalon uusin teos Sylvia kertoo hollantilaisesta Sylvia van der Moerista, joka päätyi Lemmenjoelle vuonna 1949. Oliko Sylvia alias Petronella Lapin myytti ja legenda?

 

 

Milla Keräsen historiallinen kirja Kuunkiroajat on itsenäinen jatko-osa teokselle Kaarneen varjo. Kaarneen varjo sijoittui etupäässä 1760-luvun Turkuun. Kirjojen päähenkilö medisiinari Thomas Hope muuttaa Kuunkiroajassa Turusta takaisin kotimaahansa Skotlantiin. Mystiikkaa ja historiaa.

 

 

Karin Collinsin teos Tuo aika mieleen palaa jatkaa Hankoon 1940-luvulla sijoittuvaa historiallista kirjasarjaa. Tuo aika mieleen palaa on jo kolmas osa sarjassa. Aiemmat osat ovat nimeltään Sun luonas kaipuuni on ja  Säilyt sydämessäin. Ihana sarja, joka kertoo Disan, Ainon ja Hjalmarin vuosista sodan varjossa.

 

 

Anu Vähäahon hurmaavat historialliset kirjat saavat jatkoa teoksesta Meri välissämme. Elli oli muuttanut Amerikkaan isänsä kanssa ollessaan lapsi. Muu perhe jäi Suomeen. Kirja kertoo siis sisaruudesta 1900-luvun alussa ja taitaapa kirjasta löytyä myös romantiikkaa. Vähäahon aiemmat kirjat ovat nimeltään Niin kauan kuin voit rakastaa ja En voi sua unhoittaa poies . Kirjat ovat itsenäisiä, ja niitä yhdistää meri ja Oulu.

 

 

Norjalaisen Ingeborg Arvolan historiallinen teos Villien tuulten ranta kertoo hänen isoisoisoäitinsä elämästä ja rakkaudesta sekä sen vaikeuksista Ruijassa 1800-luvulla. Ruijan rannalla-sarjan ensimmäinen osa oli nimeltään Jäämeren laulu. Sarjan päähenkilönä toimii parantajan ja näkijän taidoilla varustettu suomalainen kaunotar Priitta-Kaisa.

 

 

Marko Annalan Ylva kertoo maagisen tarinan 1980-luvun Norjasta. Olen lukenut aiemmin Annalan omaelämäkerrallisen teoksen Värityskirja.

 

Emmi Itäharjun uusin teos on Pohjolaan sijoittuvaa fantasiaa. Tarinassa seurataan Lauhan muuttumista Louheksi, ja mitä siitä sitten seuraakaan. Louhi nimittäin haluaa puolustaa Pohjolan ihmisiä. Blogistani löytyvät kaikki Itäharjun teokset mm. Teemestarin kirja ja Kuunpäivän kirjeet.

 

 

Selja Ahavan uusimmassa teoksessa Hän joka syvyydet näki pohditaan kuolemaa ja kuoleman etiikkaa. Päähenkilö kertoo rakastetulleen, että heidän suvussa ei eletä pitkään. Selja Ahavan teoksia on tunteikasta lukea. Pidin valtavasti hänen teoksestaan Ennen kuin mieheni katoaa.

 

Jenna Kostetin trilogian toinen kirja on nimeltään Valkoisen linnun kaupunki. Ensimmäinen osa oli hurmaava Sinisiipisten saari. Sarja kertoo 1930-luvusta ja Ahlgrenin suvun serkuksista. Valkoisen linnun kaupungin päähenkilö on Fanny.
 

Japanilaisen Mieko Kawakamin teos Kaikki rakastavaiset yössä on ensimmäinen suomennos kirjailijalta. Kirja kertoo freelancerista, joka harrastaa öisiä kävelyretkiä. 

 

 

Japanilaisen Ito Ogavan teos Paperikauppa Tsubaki hellyttää jo kansikuvallaan ja sympaattisella nimellään. Päähenkilö perii isoäidiltään paperikaupan, ja saa sen mukana hoitaakseen suvussaan kulkeneen roolin kaupungin virallisena kalligrafina. Luvassa mm. rakkauskirjeitä, uhkauskirjeitä ja kuolinilmoituksia.

Irlantilaisen Claire Keeganin novellikirja Aivan viime hetkellä kertoo kolme tarinaa rakkaudesta, himosta ja petoksesta sekä sukupuolten välisestä kuilusta. Keeganin teokset ovat uskomattoman vähäeleisiä ja koskettavia. Olen lukenut aiemmin Keeganin teokset Kasvatti ja Nämä pienet asiat.

 

Kerro mitä sinä aiot lukea syksyllä?  

💛 Hyvä kirjavinkki on aina iloinen asia  💛

Katri Kauppinen: Laulunpunojat

 

Tuuli tarttui hiuksiin, pyöritti niitä ympäri. Ajatukset lennähtelivät, kiersivät maailman jokaisen nurkan ja etsivät oikeaa tietä. Mai puri huultaan katsoessaan kaikkea sitä, mitä rakasti ja vihasi yhtä aikaa.

Jäädä vai lähteä? Päätös oli mahdoton, mutta se oli tehtävä.

Katri Kauppisen nuortenkirja Laulunpunojat jatkoi Main tarinaa, joka alkoi sivuhenkilönä kirjassa Laakson linnut, Aavan tarinat. Tarinoissa eletään satojen vuosien takaista Muinaissuomen aikaa. Edellisessä kirjassa oli kaksi kylää, Aava ja Laakso, samoin on Laulunpunojissa, sillä Aavan entisen päällikön tytär Mai karkasi kylästään ja lähti etsimään uusia lauluja ja tapoja luoda rauhaa. Aavan kylään oli noussut päälliköksi henkilö, joka halusi vain sotia. Perheen jättäminen oli vaikeaa, mutta Mai oli tottunut kulkija, eikä pelännyt yksinoloa. Mai päätyi lopulta Lintukotoon.

Vihdoin Mai näki, kuka puhui. Huutaja oli syvän, suipon hiidenkirnun sisällä, sileiden seinien ansassa. Hänen hiuksensa leimusivat punaisina kuin tuli, omituisten silmien keltainen katse vangitsi välittömästi. Hiisi, kuiski pelko Main mielessä.

Mai tapasi Lintukodolla henkilön, josta tuli  hänelle todella tärkeä tuki ja turva, vaikka alkuun Mai pelkäsi ja vieraksui henkilöä, joka poikkesi selvästi muista. Miten Mai sopeutui asumaan vieraassa kylässä, sen voit lukea kirjasta. Luvassa oli ainakin runsaasti laulamista, sillä kyläläisillä oli tapana kokoontua iltaisin laulamaan. Mai oppi uusi lauluja ja sepitti itsekin uusia lauluja. Yöpaikan ja ruoan eteen Mai opetti Lintukodon päällikön poikaa miekkailemaan.

He katselivat toisiaan. Mai antoi ilveksen varovaisesti tutkia naalia. Hän näki, että se oli vikkelä ja valpas, näki paljon sellaista, mitä muut eivät huomanneet. Samaan aikaan se oli herkkä ja haavoittuva, halusi piiloutua ja paeta yksinäisyyteen.

Lintukodolla oli kaksi henkilöä, jotka kiinnostuivat Maista. Main oli kuitenkin vaikea sitoutua. Main henkiolento oli ilves. Ilves on varsin liikkuvaista sorttia. Kenet Mai valitsi, sen voit lukea tämän kirjan sivuilta. Vai valitsiko Mai mieluummin jotain muuta, sekin oli yksi vaihtoehto. 

Lintukodossa oli ihana elää. Siellä oli vaurautta ja ruokaa kaikille, mutta vaaniko vaara sittenkin lähellä. Kuolo oli ennenkin käynyt kylässä tuoden väkivaltaa, kuolemaa ja surua. Lisäksi Mai kaipasi ja ikävöi Aavan ihmisiä.

Katri Kauppisen Laulunpunojat  esitteli muinaissuomalaista elämänmenoa, uskomuksia ja kulttuuria sekä kiinnostavia henkilöhahmoja. Pidin kovasti ensimmäisestä kirjasta ja Laulunpunojista. Muinaissuomi on todella kiehtova aihepiiri.

 

Katri Kauppinen, Laulunpunojat *****

Otava 2025

s. 254

Historiallinen nuortenkirja

Muinaissuomi 

 

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut 

 

Anders De la Motte: Lasiprinssi

 

"Leo, niin", hänen isänsä sanoo, "sinusta on käsittääkseni tullut oikein taitava poliisi. Yksi vallan uskollisista lakeijoista. Valtion yksinkertainen pikkuvirkamies. Äitisi on varmaan vähintään yhtä pettynyt kuin minä."

Ruotsalaisen ex-poliisin Anders De la Motten Lasiprinssi jatkoi Keräilijän aloittamaa Kadonneet sielut-dekkarisarjaa. Sarjan päähenkilöhahmoina toimivat jo lapsena ystävystyneet rikostarkastaja Leonore Asker eli Leo, sekä arkkitehtuurin professori ja urbaanin löytöretkeilyn asiantuntija Martin Hill.

Leo sai puhelun isältään, johon hän ei ollut yhteydessä vuosikausiin. Isä pyysi apua, vaikka vihasi poliiseja yli kaiken. No isä vihasi kaikkia muitakin. Nyt hän oli joutunut vaikeuksiin, joista hän uskoi selviävänsä vain Leon avulla. Isä oli itse kouluttanut Leon.

Sen, joka lähtee sinne metsästämään Irvingin suvun salaisuuksia, on syytä olla hyvin varovainen. 

Martin loukkaantui ensimmäisessä kirjassa, joten hän oli sairaslomalla, kun sai puhelun, jossa häntä pyydettiin kirjoittamaan eräästä firmasta sekä  sen omistajasta kirjan. Martin oli innokas, sillä hän oli nuoresta asti toivonut pääsevänsä käymään liikemiehen omistamalla saarella. Nyt siihen oli mahdollisuus, sillä Martinin piti asua kirjan kirjoittamisen ajan Irvingin suvun mailla.

"Se veistos, josta kysyit", hän sanoo juuri kun Hill on kääntymässä ympäri. "Sen nimi on Tähdistäennustaja. Mutta täällä sitä kutsutaan Lasiprinssiksi." 

Martin Hill ajatteli antaa uudelle kirjalleen nimen veistoksen mukaan, eli kirjan nimeksi tulisi Lasiprinssi. Kirja ei edennyt hyvin, sillä Martin sai nopeasti selville suvun likaiset salaisuudet, joita suku  piti tiukasti salassa. Niiden ei aiottu antaa levitä julkisuuteen. Suvun jäljiltä oli ennenkin tullut ruumiita, joten Martin Hill pelkäsi henkensä puolesta. Onneksi Leo oli hänen tukenaan, ja yllättäen Leon omat tutkimukset liittyivät lopulta myös Irvingin sukuun.

Ja äkkiä se seisoo tornin reunalla. Hillin lapsuuden painajaisten punasilmäinen hirviö. Olento, joka ajoi häntä takaa sumun ja kaivoskäytävien läpi, joka edelleen saa hänet kangistumaan kauhusta.

Anders De la Motten Lasiprinssi syventyi pimeyden mysteereihin. Lasiprinssin henkilöt liikkuivat jälleen hylätyissä rakennuksissa ja luolissa peläten mystistä punasilmäistä olentoa. 

 

Anders De la Motte, Lasiprinssi *****

Suom. Ari Räsänen *****

Into 2025

s. 493

Dekkari

Kadonneet sielut-sarjan 2. osa 

 

Anders De la Motte: Keräilijä 

Yrsa Sigurðardóttir: Perimä

 

"Täällä on joku"

Islantilaisen Yrsa Sigurðardóttirin Perimä aloitti superjännittävän Freyja ja Huldar-dekkarisarjan, jossa yhteistyötä tekivät Reykjavikin poliisilaitos ja lastensuojelu. Komisario Huldar otti yhteyttä lastensuojelussa työskentelevään Freyjaan, sillä 7-vuotias Margrét oli todistajana äitinsä väkivaltaisessa murhassa. Margrét oli ollut koko ajan sängyn alla piilossa, kun tekijä kidutti äitiä.

Kuumenevien hiusten toksu täytti sieraimet, ja hän tunsi rentoutuvansa. Samantekevää, miten hauska tai ikävä tästä vierailusta tulisi, hän ainakin näyttäisi hyvältä.

Tekijällä oli muitakin henkilöitä mielessä, joille tehdä pahaa. Hän oli kokenut jotain, mikä vaati joidenkin henkilöiden hengenlähtöä. Mutta tekijä yritti olla liian ovela. Kirjan alkuperäinen nimi oli DNA, joten se jo kertoi paljon, mikä perimmäinen syy tapahtumille oli.

"Ja tutkinnan johtaja toivoi erityisesti, että sinä huolehdit tytöstä." 

Huldar oli tutkinnan johtaja, joka toivoi, että Margrét olisi jonkin aikaa Freyjan hoidossa. Tietysti sen aikaa, että tekijä saataisiin kiinni. Tekijä oli kuitenkin ovela, ja kohdisti todisteita erästä toista henkilöä kohden. Sillä aikaa tekijä yritti päästä Margrétin luokse. Hän oli varma, että Margrét tunnistaisi hänet.

Ehkä myöhemmin. Sitten kun sinä et enää ole täällä.

Yrsa Sigurðardóttirin Perimä vei erään suvun salaisuuksien synkkiin syvyyksiin. Kirjasta on tehty hyytävän hyvä tv-sarja nimeltään Reykjavik 112. Toivottavasti tv-sarja saa jatkoa. Tietysti sarjassa ja kirjassa oli eroja esim. tv-sarjassa oli kesäisen lämmintä ja aurinkoista, mutta kirjassa oli jopa pakkasta ja aika oli joulun jälkeen. Tv-sarja oli tehty Pohjoismaiden yhteistyönä, jossa suomalainen näyttelijä Onni Tommila oli mukana sivuroolissa. Todella hyvä roolisuoritus.

Varoituksen sana herkemmille lukijoille, sillä sekä kirjassa että tv-sarjassa on todella väkivaltaisia kohtauksia. 

Yrsa Sigurðardóttir, Perimä

Suom. Tapio Koivukari ja Tuula Tuuva-Hietala

Otava 2017

s. 412

DNA 2014

Dekkari

Freyja & Huldar-sarjan 1. osa

TV-sarja: Reykjavik 112 

 

Yrsa Sigurðardóttir: Nukke 

Yrsa Sigurðardóttir: Hiljaisuus 

Loretta Ellsworth: Viininviljelijän tytär

 

Martine kurkisti korkean viiniköynnöksen takaa, kun kuuli isän kutsuvan. Leppeä tuuli sai mekonhelman hulmuamaan ja kutitti paljaita jalkapohjia, ja polvet painuivat savensekaiseen multaan.

Yhdysvaltalaisen Loretta Ellswothin teos Viininviljelijän tytär sijoittui Ranskaan. Pienen Martinen elämä sai järkyttävän käänteen, kun saksalaiset miehittivät Ranskan vuonna 1942. Vuonna 1990 amerikkalainen lentäjä, Charlotte, eli nopeatempoista elämäänsä eri maiden välillä, kun hän kiinnostui Martinen elämästä. Kiinnostus oli syttynyt vanhasta viinipullosta, jonka Charlotte sai lahjaksi, mutta josta syntyi lopulta riitoja ja jopa oikeudenkäynti.

Martine tunsi kyynelten vierivän poskeaan pitkin, kun hän päivittäin toisteli sisar Adan opettamia sanoja, vaikka tiesi että sydämessään muistaisi aina toisen rukouksen ja toisen elämän.

Kirjan sivuilla seurattiin Martinen elämää piilossa saksalaisilta toisen maailmansodan aikana. Saksalaiset veivät kaikki Ranskan viinit omaan maahansa. Viinejä oli vaikea tehdä, koska miehet olivat sotimassa. Martinen piilopaikan vieressä oli viinitila, jota tilan 12-vuotias poika yritti pitää yllä ilman työvoimaa. Martine kävi häntä auttamassa. Myös kylän orpokodin lapset kävivät välillä auttamassa. Elämä ei ollut helppoa, kun saksalaiset tekivät jatkuvia tarkistuksia ja hakivat vastarinnan jäseniä ja muita henkilöitä. He veivät myös kaiken ruoan, minkä löysivät. 

Hän oli pysynyt hengissä niin monien ihmeiden seurauksena. 

Loretta Ellsworthin Viininviljelijän tytär vei Ranskan viinitiloille ja perehdytti toisen maailmansotaan ja Ranskan miehitykseen. Tuo aika aiheutti paljon pahaa lapsille. Sodan seurauksena jäljelle jäi paljon orpolapsia. Kirjan päähenkilö Martine oli yksi heistä. Kirjasta voit lukea Martinen elämästä, josta vuonna 1990 kiinnostui amerikkalainen lentäjä. Heidän tarinansa kietoutuivat toisiinsa yllättävillä tavoilla.

Loretta Ellsworthin kirjassa Viininviljelijän tytär oli historiaa ja romantiikkaa.

 

Loretta Ellsworh, Viininviljelijän tytär

Suom. Laura Jänisniemi

Johnny Kniga 2025

s. 294

The French Winemakers´s Daughter 2024

Ranska

1942-44

1990-1991

Feelgood